kun kaikki kaatuu päälle

En tiiä enään msitä aloitasin pari viikoa koulussa on ollut mitä hirveimpää, en osaa sanoiksi kuvailal kuinka kamalaa, ehkä eniten kertoo se että ku yritän tätäkin kirjotaatta alan itkee. En ees tiiä oikein mistä tää alkoi, mutta oon kuulut viimeset viikot kuinka koulu miettii vakavasti miun erottamista, mutta ei näil ole perusteita erotukselle.
Joten olen nyt tällä hetkellä kamppailen koulun kaa että saanko olla tääl nyt tän kevään olen kuiteskin vaihtamassa toiselle puolelle suomea ens syksystä lähtien. Mutta tää kevät täällä on ihan kamalaa en tiiä selviänkö mutta miun on pakko pakko selvitä, ei miulla oo muuta vaihto ehtoa ku selvitä täst kevästä. Halusin jo nyt vaihtaa koulua mutta se ei ole mahollsita ku vasta syksyllä paitsi että jos nykyinen heitää miut ulos nyt niin pääsen uuten heti sisään.
Mutta tietenkin tää kaikki näkyy miun voinissa jotenkin tällä hetkellä näytää että käsittelen tän syömättömyydellä/vähä syömisellä, ja joka iltasista itkukohtauksita on tulleet melkein tuttavuus. Koululla kukaan ei taida oikestaan tajuta mitä ne tekee miulle, eikä täällä voi menne puhuu kellekkään ku ei ees kurattoriin voi luotta, kertoi viime vuona asioitani eteenpäin...
Tässä nopee tilapäivitys miun elämästä yritän päivittää välillä.

Miun normi perjantai päivä

Vaikka tänään on ki sunnuntai saatte kuvien muodossa miun perjantain joka asist en kuvia muistanut ottaa mut aika monest joo muistin
Pidemmättä puhein kuvat perjantaista

Kello 7:45 herärys

Meikeillä saa väsymyksen piiloon

Luokanvalvoja muka näkee ku oppilas on väsynyt, ei kyl miust nää kiitos meikien.

Aamupala puurost söin kyl 1/2

Koska jouluun vajaa 100päivää niin voin kuunella jo niitä

Päiväkirjan kirjoitus

Ku ei ollut aamupäiväl koulua

Papereiden järjestelyä

Ja kattomis mitä tarviin

viikonlopun koton ja mit en

Luonas 

Täst välis puuttuu kuva mut olin

tunnilla

Sitten oliki jo kotiin lähdön aika

Bussissa tylsistyin 160km

Käytyy syömäs ulkon mamman kaa

Katoin vain elämää

Ja söin suklaat

Loppu illast ei ookkaa kuvia mut oikaastaan katoin vaan teevet ja menin ajois yrittää nukumist...

Voin tehdä kuva postauksen parin viikon pääst mitä teen päivinä joina ei ole koulu mut olen silti opiskelupaikka kunnallani

Pohdintoi nopeest

Jälleen kerran yx yö ku en saa tunta, ei oo viime aikoina uus ilmiö että ku muut nukkuu miu valvon ja mietin kaikkea. Tänä yön mietin tulevaisuutta tai oikeastaan rajatan tarkemmin ystäväsuhteit. Tuntuu taas ku kaikki ystävyys suhteet kaatuis tai jotenki menis mutkalla. Viime kuukausina ollut sana harkkaa kuikien ystävien kaa. Vika lyötyy itestä kyl suurimmax osas taas vaihteeksi.

Kouluun palasin nyt syksyl takas, uus luokka taas opeltava uudet nimet ym mut silti on myös vanhat luokalaset joista en saa kiini haluuko ne olla miun kaa vai ei. Kädestäkään neurologia ja muuta muu poli ei löytänyt syytä vika on jossain tai sit tää on vaan psyykkist seuraaval viikol on aika kipupolille ehk ne lyötää tähän käteen helpotust. Vaikka nyt koulua käynytki niin iltasin hammasta purrut välil ku sattunut mut siihenki jo tottunut ku täs kädes on perus kipu ollut koht 5kk samanlainen...
Tää oli tänää nopee ja ajatusten tyhjennys
Yritän saada tän blogin eloon mut en lupaa mitään

Tieto lisää tuskaa

Oon avoin vihkolle
sille voinu vuodattaa
kun ei kai täällä muihin oikein ole voinu luottaakaan
Tieto lisää tuskaa
Elämä opettaa
Cheek mitä tänne jää

Voiko tietäiski mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan. Sain maanantain kuulla et mul hävii  käden kämmenest lihaksia. Oon yrittänyt sulatella sitä tietoo nyt viis päivää tuloksetta oikeestaan. Miten koulun käy oon alalla jos tarviin käsiä enemmän ku ehk mones tarvis mut nyt en tiiä mitä siitäkään tulee. On muuteski ollut kipeen täs kevääl paljon koulussa nyt jäljes kurssien kaa vaaka laudal pääsebkö läpi parist kurssista. Nyt sit tää käsi juttu tiistain lähti toiswksi kiireisen lähete neurologil yksityiselt julkisel... Eli ootan nyt kirjet et saanut ajan jonka jälkee viel julkisen puolen nourologi arvioi et oliko yksityinen oikeas suhteeni ja haluuko se ottaa testit ja kuvat mitä yksityinen hakuis et miust otetaan... 

Kaiken keskellä yritän viellä selvittää ihmis suhdeiden keskellä niin koulun opettajien puolet tulevat paineelt ym kuin kavereidenki kaa ja pitää itteni kasasaa vaik kaikki sattuu  käteen perjantain jälkeen viel enemmän ku ennen sitä. Onhan se joulun jälkee ollut sormet iltasin kipeet eikä ole ihme ku rasittuu päivisin nii paljon... Ma kouluun mut kuuntelu oppilaan ku en saa rasittas kättä paljoo. Sehän on vaikeet olla rasittamat sitä.
Tää on sekava postaus mut toivon et täst saa pointin mikä tilanteeni on 

väsynyt vai ei väsynyt

En tiiä tää puol vuotta mitä käynyt koulua ei todellakaan ollut mitään vitun helppoa opiskelua, en tiiä ees mones kerta tää on ku itken illasta täälä opiskelupaikka kunnalla, mutta kun oon päättänyt käydä tän koulun loppuun ja tää on se mitä haluun tehdä niin ei ole oikein vaihto ehtoja. Koulutustani ki opetetaan vaan niin vähäst koulusta että tää on vittu lähin kotiani ja kyllä tääl menee hyvin mut koulu itsestään on vaan niin vitun vaikeaa, kun tuntuu että opettajat ovat vastaan koko opiskelua. Joost tänään sain kuulla että yksi koulu juttu joka miun oli tarkoitus tehä kotipaikka kunnalla joudunkin tulee tekee sen koulupaikka kunanlleni vittuuttaa ihan sikan, muut ovat koti kaupungeissaan kotonaan miun olen ainaa meist pitkän matkan laisista jo vittu joutuu olee sen jakson täällä.

Itse asiassa syömiset ja kaikki muut jos ei huomioda koulua menee paremmin ku koskaan, tääl oon saanut opetella uuden kaupungin ja uudet ihmiset ihan täysin. Syömisessä tulee viel ajoitain hakaluuksi mutta selviin nissä jo ite. Selviin aika lailla kaikest ite en tarvii R:n apua juur olleskaan vaikak en osaa päästää irtikkään siitä viellä mutta sitä harjoitellaan koko ajan. Mutta siis bussi matkat se pari tintia mitä se on niin on vitun ihana vaan kuunella musaa ja vajota ihan omiin ajatuksiin vaikka ajan vois käyttää hyödymmin. Mut siis ihan hyvää kuuluu kuhan ei huomioida koulun hankaluuksia mutta pakko ne on huomioda koska ne sai miut tän kirjoituksen aloitamana... Muutta siis täällä en ehdi miettiä sammallailal menneisyyttä ku kotipaikka kunanllani eikä täällä ole joka vitun kiven kanto muistutatmassa tapahtuneesta, Täällä ei kukaan tiedä taistastani kuin sen verran kuin itse kertonut joka on musta ihan täydellsitä verrattuna muihin kouluihin mitä käynyt.

En tiiä miloin kirjoitan tääs mutta veikkaan että jos koulu menee niinkuin tänään niin ei mene kauaa kuin tulee uus postaus

Koulu koulu koulu koulu koulu koulu

En oo vaan saanut kirjoitettua pitkään aikaan mitään syy on yksin kertasest se että tilanne huonontunut ja aikas paljon.

Ennen kaikkea anoreksiaki kolkuttaa ovella pahemmin ku parantumisen lähtemisen käyntiin R:n ansiast pari vuot sitten.
Tuntuu ku olisin pettänut R:n näiden vuosien jälkeen tällä syömis touhulla.
Mutta toisaalta uskon että nimen omaan toi  unelman toteutuminen selittää aiki osittain tän kaikein syömis jutun, huoman ite nimitin että en varmaan koskaan tressan mitään näin paljoo ku täl hetkel tota kouluun lähtöä. Kaverit kaikki jää tänne, miu lähen seikailuun yksin.
Oon halunut tätä ties kuin monta vuotta muistan jo lastenkoti ajoilt puheit siit että pääkaupunki seudulla tää tyttö ei parannu tääl kaikki muistuttaa menneestä, nyyt mulla on tilasuus parantuu. Pääsen pois täst kaikest mikä muistuttaa vanhast.

Joten miiksi silti olen stressaantu? Miettimässä jo että onko musta lähtemään toteuttamaan unelmaani?
Koska pelkään tulevaisuuta, pelkään sitä tuntematonta mikä miuta ton koulun myötä tulee. Vastuu itestäni enemmän ku koskaa, vastuu itestäni oikeest se vastuu mit miul tavallaan on ollut mutta tavallasn ei ollut. Kelle mä siel puhu jos ahdistaa, mitä mä teen jos tulee koti ikävä? Sielt ei lähetä koti ikävän taki kotiin illalla käymään ja tulla seuraava aamun takas siel ollaan siten se viikko... Mä en koskaan oo viikkoja huolehtinut itestäni ite tai olen omalla asunnollani joo mut enemmän tänä kesän ollut mammal ku ommalla.

Koulu pelottava, stressaava asia jolta en tuu välttyvä elämässäni koskaan mutta, vaaka kupissa on tällä hetkellä unelmani ja pelkoni kummat voitaa se jää nähtäväksi.
R sanoi vähän aikaa sitten, ihminen katuu sitä minkä jättää tekämättä mutta ei sitä mitä tekee, jos noin aatelis niin mun pitäis lähtee kokeilee unelmaani siipiäni muutta entä joos annanki vaan pelolle vallan niinku aina tehnyt?

Sori sekava postas, varmaan alan välillä taas kirjotelee mut todella epä säänölliset

sopimus joka sanelee elämän

Vajoon vajoon niinku joka kesä viime vuosin, eipä tääkään kesä ole näköjään poikeius olen taas vajoamassa jonnekin masennyt syömis syövereihin. en niitä mitä tilee ees siit että toiselle paikka kunnalla kouluun miut pelotata helvetisti lähteä mutta tiiän että miun on lähettävä sinne. Oon 16.v ast halunut lähtee posi tääl nyt olen saanut sen tiöaisuuden.