Miun normi perjantai päivä

Vaikka tänään on ki sunnuntai saatte kuvien muodossa miun perjantain joka asist en kuvia muistanut ottaa mut aika monest joo muistin
Pidemmättä puhein kuvat perjantaista

Kello 7:45 herärys

Meikeillä saa väsymyksen piiloon

Luokanvalvoja muka näkee ku oppilas on väsynyt, ei kyl miust nää kiitos meikien.

Aamupala puurost söin kyl 1/2

Koska jouluun vajaa 100päivää niin voin kuunella jo niitä

Päiväkirjan kirjoitus

Ku ei ollut aamupäiväl koulua

Papereiden järjestelyä

Ja kattomis mitä tarviin

viikonlopun koton ja mit en

Luonas 

Täst välis puuttuu kuva mut olin

tunnilla

Sitten oliki jo kotiin lähdön aika

Bussissa tylsistyin 160km

Käytyy syömäs ulkon mamman kaa

Katoin vain elämää

Ja söin suklaat

Loppu illast ei ookkaa kuvia mut oikaastaan katoin vaan teevet ja menin ajois yrittää nukumist...

Voin tehdä kuva postauksen parin viikon pääst mitä teen päivinä joina ei ole koulu mut olen silti opiskelupaikka kunnallani

Pohdintoi nopeest

Jälleen kerran yx yö ku en saa tunta, ei oo viime aikoina uus ilmiö että ku muut nukkuu miu valvon ja mietin kaikkea. Tänä yön mietin tulevaisuutta tai oikeastaan rajatan tarkemmin ystäväsuhteit. Tuntuu taas ku kaikki ystävyys suhteet kaatuis tai jotenki menis mutkalla. Viime kuukausina ollut sana harkkaa kuikien ystävien kaa. Vika lyötyy itestä kyl suurimmax osas taas vaihteeksi.

Kouluun palasin nyt syksyl takas, uus luokka taas opeltava uudet nimet ym mut silti on myös vanhat luokalaset joista en saa kiini haluuko ne olla miun kaa vai ei. Kädestäkään neurologia ja muuta muu poli ei löytänyt syytä vika on jossain tai sit tää on vaan psyykkist seuraaval viikol on aika kipupolille ehk ne lyötää tähän käteen helpotust. Vaikka nyt koulua käynytki niin iltasin hammasta purrut välil ku sattunut mut siihenki jo tottunut ku täs kädes on perus kipu ollut koht 5kk samanlainen...
Tää oli tänää nopee ja ajatusten tyhjennys
Yritän saada tän blogin eloon mut en lupaa mitään

Tieto lisää tuskaa

Oon avoin vihkolle
sille voinu vuodattaa
kun ei kai täällä muihin oikein ole voinu luottaakaan
Tieto lisää tuskaa
Elämä opettaa
Cheek mitä tänne jää

Voiko tietäiski mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan. Sain maanantain kuulla et mul hävii  käden kämmenest lihaksia. Oon yrittänyt sulatella sitä tietoo nyt viis päivää tuloksetta oikeestaan. Miten koulun käy oon alalla jos tarviin käsiä enemmän ku ehk mones tarvis mut nyt en tiiä mitä siitäkään tulee. On muuteski ollut kipeen täs kevääl paljon koulussa nyt jäljes kurssien kaa vaaka laudal pääsebkö läpi parist kurssista. Nyt sit tää käsi juttu tiistain lähti toiswksi kiireisen lähete neurologil yksityiselt julkisel... Eli ootan nyt kirjet et saanut ajan jonka jälkee viel julkisen puolen nourologi arvioi et oliko yksityinen oikeas suhteeni ja haluuko se ottaa testit ja kuvat mitä yksityinen hakuis et miust otetaan... 

Kaiken keskellä yritän viellä selvittää ihmis suhdeiden keskellä niin koulun opettajien puolet tulevat paineelt ym kuin kavereidenki kaa ja pitää itteni kasasaa vaik kaikki sattuu  käteen perjantain jälkeen viel enemmän ku ennen sitä. Onhan se joulun jälkee ollut sormet iltasin kipeet eikä ole ihme ku rasittuu päivisin nii paljon... Ma kouluun mut kuuntelu oppilaan ku en saa rasittas kättä paljoo. Sehän on vaikeet olla rasittamat sitä.
Tää on sekava postaus mut toivon et täst saa pointin mikä tilanteeni on 

väsynyt vai ei väsynyt

En tiiä tää puol vuotta mitä käynyt koulua ei todellakaan ollut mitään vitun helppoa opiskelua, en tiiä ees mones kerta tää on ku itken illasta täälä opiskelupaikka kunnalla, mutta kun oon päättänyt käydä tän koulun loppuun ja tää on se mitä haluun tehdä niin ei ole oikein vaihto ehtoja. Koulutustani ki opetetaan vaan niin vähäst koulusta että tää on vittu lähin kotiani ja kyllä tääl menee hyvin mut koulu itsestään on vaan niin vitun vaikeaa, kun tuntuu että opettajat ovat vastaan koko opiskelua. Joost tänään sain kuulla että yksi koulu juttu joka miun oli tarkoitus tehä kotipaikka kunnalla joudunkin tulee tekee sen koulupaikka kunanlleni vittuuttaa ihan sikan, muut ovat koti kaupungeissaan kotonaan miun olen ainaa meist pitkän matkan laisista jo vittu joutuu olee sen jakson täällä.

Itse asiassa syömiset ja kaikki muut jos ei huomioda koulua menee paremmin ku koskaan, tääl oon saanut opetella uuden kaupungin ja uudet ihmiset ihan täysin. Syömisessä tulee viel ajoitain hakaluuksi mutta selviin nissä jo ite. Selviin aika lailla kaikest ite en tarvii R:n apua juur olleskaan vaikak en osaa päästää irtikkään siitä viellä mutta sitä harjoitellaan koko ajan. Mutta siis bussi matkat se pari tintia mitä se on niin on vitun ihana vaan kuunella musaa ja vajota ihan omiin ajatuksiin vaikka ajan vois käyttää hyödymmin. Mut siis ihan hyvää kuuluu kuhan ei huomioida koulun hankaluuksia mutta pakko ne on huomioda koska ne sai miut tän kirjoituksen aloitamana... Muutta siis täällä en ehdi miettiä sammallailal menneisyyttä ku kotipaikka kunanllani eikä täällä ole joka vitun kiven kanto muistutatmassa tapahtuneesta, Täällä ei kukaan tiedä taistastani kuin sen verran kuin itse kertonut joka on musta ihan täydellsitä verrattuna muihin kouluihin mitä käynyt.

En tiiä miloin kirjoitan tääs mutta veikkaan että jos koulu menee niinkuin tänään niin ei mene kauaa kuin tulee uus postaus