olen 18.v tyttö joka aloitti lukion nyt syksyllä ja yrittää siis samalla selvitä elämästä joka ei ole aina miinkään helpoa. Koska oon elämässini nähnyt vaik mit esim sen kuinka isä hylkäs mut ku olin lapsi sit vuosien pääst otti mut viikion loppu lapsex, mitä on elää lastenkodissa, mitä tarkoittaa kun suo ei ymmärretä kunnolla ja mitä on kappaille syömishäiriön kaa joka päiväisessä elämässä.
Eli olen tavallinen tyttö tai niin tavallinen ku mä voin olla vaik on paljon asioita tapahtunut elämässä . Joskus kamu sanoi mulle et se ei ite olis selvinnyt mun elämäst ilman sairastumista ja kappaille viel siit sairaudesta ilman apua. Mut mä oon oikesti vaan ihminen joka on liian heikko myöntää itelle et on ongelmia joita pitäis hoitaa kuntoon.
En haluu tähän blogiin selityksiä et mee hoitoon ym kirjoitan tätä koska oon aina purkanut tunteeni koirjoittamalla ja haluan tuoda niit julki anonyyminä koska tuskin oon täs mailmas ainoa ihminen joka on käynyt liian rankoja juttuja läpi.JOS HALUUT HAUKUA YM NIIN ÄLÄ KOMMAA ÄLÄKÄ LUE SIT ENÄÄN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on tervetulleit piristää mun synkkiä päiviä.
Kommentin valvonta käytös!