Joulu 2011

Viel 2011 laskin innoissani päiviä jouluaattoo, sen joulun piti olla täydellinen ja piti saada olla se pikkuveljen kaa.
Ootin tota jouluu niiku aina innolla ja ihastelin ensilunta, tai ei joulu isällä koskaa kivaa oo ollut hirveest jouluruokien tekoa ym.
Tono joulun kaikki meni pieleen mul nous kuume 22.12 muistan se oli joulujuhlan jälkeen soitin isälle et katotaan jos laskee tuu jos ei laske en tuu. (Tos vaihees syöminenki oli tos vaikeet.)
Isälle soitto 23pv kuume viel 38.5 isä oli vaan katotaan jos se laskis sen verran et pääsisin senne jouluaaton aamun. En päässyt kuume oli melkein 40 astetta.
Mamma puhu tollon isän kaa ja sopi et meen 31.12 ja oon sit loppiaseen asti.
Oli kiva mennä 31.12 isälle, mut tulin kotiin kyl jo 1.1.2012 se oli vika yö vika kerta ku halasin pikkust veljee. Vika kerta 31.12 ku mul oli perhe, mul oli "rakastava" isä.
Tänä joulun oon isoäidillä vaik olis isän joulu, en osaa aatella et sit sopimust ei oo enään.
(yksityis kohat on mun päiväkirjast)
Oon must viime joulunki puhunut aiheesta. Mutta tää tulee vaivaa varmaan ain jouluisi, yrittäkää kestää.

Mul kuuluu ihan okei täl hetkel ensi lumiki satoi eilen tänne.
Tiiän et mun ymmäri on ihmisii jotka auttaaku vaikeet jos osais vaan puhuu kaikille.

Lukihäiriö postaus

Sain tän nyt aikaan tehtyä joka mun on jo yli kuukaus tehdä laitan tähän alkuun sen kummentin mistä tää koko postaus sai alkunsa ja linkin siihen kirjoitukseen missä on jotain alku tietoa tulevasta postauksesta:
Anonyymi13. lokakuuta 2013 21.53

Ootko käynyt ollenkaan äikäntunneilla?
Miten voi joku kirjottaa näin huonosti ja päin helvettiä?
Muuten sun blogit vois olla ihan kiinnostaviakin, mutta näin parin lukukerran jälkeen tulee vaan pää kipeeks tästä järkyttävästä tekstistä.. Ootko kuullut pilkkusäännöistä sanaakaan?
Vaikee uskoa, että oot muka 94-syntynyt..
linkki paina täsät eli tosta  pääsee siihen missä on jonkun laista alku tietoo koko hommaan.

Ihan ensin tästä tulee pitkä postaus mutta haluun ennen ku jatkat lukemista että mietit milloin itse opit lukemaan oliko se vaikeaa vai ei ? 
Mä alotin kuolen niinkun muutkin oman ikäisteni kanssa, tarhassa oltiin jo huomattu että mulla on ongelmiä kirjoitaa ja kynää pitää okein ha motoriikassa aloitin olisko ollut 5.v toiminta terapian jost käden taitojen takia tarhas alittiin epäileen ent jos kaikki johtuiskin siit että en nää, mamma varas silmä lääkärille ajan sain 6.v lasit jotka autoi jonkun verran mun motorisiin taitoihin. Kuin koulu alkoi huomattiin toos nopee että mun pitäis päästä lukitesteihin ja pääsinkin mulle todettiin keskivaikea lukihäiriö joka on vanhemmiten todettu kielen alueella eli virallinen nimitys on kielenalueen keskivaikea lukihäiriö ehkä tähän vois lisätä sen että oon luotun ymmärtämisessä keskivertoa aikuista parempi.

Eka luokan kirjat on monelle jotka aloittaa koulun helppoja mulle yhtä tuskaa oon A kirjoint harjotellut ja muitakin kirjaimia niin että paperi teipatiin seinään ja mamma piir mallin jonka päälle mä tein ja tein sitä, ne jotka ovat nähneet mun käsi alaa tietää että ei se vielkään oo kauheen selvää. Tavuttamisen opin aikanopee joten kuten mutta siinkin oli hankaluuksia koska ne äänteen ja kirjaimet ei meinannut onnistuu mulla mitenkään yhdistää toisiinsa. Eka luokan keväällä päätettiin että mä kertaan ekan eli tavallaan jäin luokalle mutta syyn ei ollut mikään muuku se että mulla oli lukihäiriö ja en olis välttämättä pärjännyt tokalla tai viimeistään olisin kolmannen joutunut kertaa joten se oli helpompi tehä sitten ekalla.

Toka luokast mulla ei oo muistikuvaa oikestaan miten semeni lukihäiriön kaa eikä kertaus ekasta kait mä oon pikku hiljaa sit oppinut äänteist ym.
Kolmannella luokalla ku tuli kauno kirjoitus se oli yhtä helvettiä olin just oppinut tekstaus kirjaimet niin että niist sai ehk suunilleen selvää ( en kyl sää mun 3lk luokan vihkoist selvää) opettelin kauno kirjaimet kyllä mutta sain vapautuksen että ei tarvinnut kirjoitaa niitä. 3lk olin 8 viikkoa poissa koulustakin joka sekotti kyl mun opiskelua toos pahasti. Vois sanoo myös sen että enkku oli yhtä helvettiä mulle ku alko kirjoitetiin eri tavalla ku lausuttiin ei onnistunut yhtään mulla, mietittiin enkun ja myöhemmin sit ruotsin vaupautust mut opin kyllä sit kuiteskin jonkun verran että katottiin että pärjään siin että sain jatkaa.

Sitten jouduin lastenkotiin siel ei autettu läksyissä jota mä olisin tarvinnut ei luettu ennen kokeit kappaleit mitä mamma teki koska täs vaihees jo huomatiin että mun luoten ymmärtäminen on hyvä. Eli siel pidetii miut vaan tyhmän ja lasikan ku en osanut lukea ei vät hoitajat tieneet mikä on luki häiriö eivät haluneet ees kuulla miten muo parhaiten vois autaa mammalta. Vähän ennen lastenkotiin muuttoa olin oppinut lukee hesarin isompia otsikoin tavuttain mutta ku tonne jouduin eikä siel kellään ollut aikaa opetta miut luke eniin taanuin.4lk olin sitten keskittymishäiriö luokalle lastenkodin mukaan oikee luokka mulle ei ollut tost vuodest mulle ei oikein mielikuvaa muut ku se että se oli eka minka olin pien luokassa ja piirsin vaan piirustus vihkoon ku ope selvitteli riitoja...
Vaihoin koulun sisällä luokkaa 5lk pääsin oikeelle luokalla okei ope ties heti mitä tehä mun kaa kuulostaa varmaan oudolta jos sanon että sain esiasteen äikän kirjan käteen ja tein sitä jopa alust loppuun asti vuoden sisällä tai 1,5v sisällä mont kertaa. Mutta huomasin samalla että joku haluu että opin lukemaan kaikissa muissa aineissa paitsi äikässä ja enkussa mulla on ain ollut oikee luokka aste. Tässä vaihees oon osannut lukee jo sen verran että oon pystynyt muut aineet tekee ite ja osan sanoist arvailin (teen sit vile toos pitkis sanois ja välillä lyhkäsit) mutta silti opin lukee noiden kahden vuoden aikana. Lexsia vai joku vastaava koulussa oleva tietokeno ohjelman kirjoita lause osia tuli tutuksi miulle muistan vielkin lauseen "Omena ei putoa kauaksi puusta" toi lause oli mulle eritäin vaikea jostain syyst en muista mix. Mut joo 6lk kevääl mun tavuttain lukeminen oli edestynyt niin paljon että ope ehotti että mulle laitattais kirjostosta kirjoja joit voisin lukee tosta ei mennyt oikeest ku joku kuukaus ku sain ekan kirjan ketään et luin sen verran hyvin että voitiin sanoa että mä osasin luke kirjoitaminen meni viel tavuttain ja oli hidasta se tulee ain olemaan täytä virheitä ja epä siisti mutta osaan. Jos mun ympärillä ei olis ollut kannustavia ihmisiä ja olis jäänyt vaan lastenkodin harteille epäilen että en olis koskaan lukis ja kirjoitais.

Vielläkin tavutan joka sanon minkä kirjoitan mielessä silti virheitä tulee tästä en koskana pääse eroon ja pitkät ja vieraat sanaat luen tavuttain ja ääneen. Mutta mä oon voittanut lukihäiriön vaikeuden ja saanut keinot millä mä mä pärjään tässä maailmassa lukihäiriön kanssa.

Nyt toivoisin että kukaan ei tulis sanoo tästä asiasta mitään nekatiivistä mä en ite voi mitään tälle joten mun haukkuminen syyttely ja arvostelu ei muuta asiaa mitenkään?!?!?

Pää pystyyn ei villä saa luovuttaaa

Maanantain jälkeen mun kunto on romahtanut enemmän tai vähemmän tai ainakin se on isossa ala mäessä. Maanantain hyvä päivä loppui siihen kuin avasin äiti puolen fb sivun ha huomasin että mun isä oli mennyt sen kaa naimisiin 24.10 eli mun rakkaan pikku veikan syttäri päivänä saan unohtaa senkin päivän kaiketi.... Koska nyt tot päivää kohti tuli viha rakkaus suhde. Itkin tota varmana pari tuntia koska mä en ollut saanut tietää okei se on mulle kuollut ihminen tai mun tapa vaan hukutta  vihan tunne mut silt olis voinut ilmoittaa tollasen asian.

Tiistaina lio ravinto terapeutti sairanahoitajallu kuuntelemas kuinka syödä kunnolla ym ihan ku asiat ei olis jo mulla tiedossa ei voi sanoa että ihan tyhmä käynti. Selvin mun pituus ja paino oon 1,5cm lyhyempi ku ain luulutut mut sen perustaalla mun painoindeksikin nopus liian ylös mun mielest eli 20.2 joka on liikaa mulle järkytyin tos tuolt... Kotiin päästyä oliki sit vaikee syyö ja kyl itkinki ton takii....

Tänään syönyt vaan mandariinin ja senkin työllä ja tuskalla mut syönyt mamma tuo pizzaa ku tulee töist eli tasapainotta miun päivää aika tavalla. Tänään en oo tehnyt mitään muutaku ollut 07 jälkeen asti koneella ensin kirjotin ihannalle ihmiselle pitkän ajatus s.postin sen jälkene vaan jutulle ym koneel. Nyt pitäis tehä hissan tehtävää tai yrittää ainkin mut on pikusen tuskallsit ku unohan het mit oon lukenut eikä ymmärrä mitä lukee kirjasta...

Luppuun laitan biisin joka soinut useesti muil tänään, jot en kyllä ollut kuulut koskana ennen eilistä päivää.

Tiiät et se kuka tän linkkas miulle lukee tätäkin mut täst tuli mulle tän hetkein tärkein biisi, Kiitos :D

Super pitkä kirjoitus

Kylmyys vallannut mut on mit tahansa pääl ja peittojen alla niin koko ajan paletää ei mikään auta tähän kylmyyteen. Syöminen muutenkin ihan hakusessa.

Alotan viimesen vuorokauden tapahtumat eileis aamsut tässä on tapahtunut paljon liikaa:

Torstai aamuna heräsin joskus kasin jälkeen siihen et sain viestin kännykkään, olin unohtanut laitaa äänet pois. Avasin viestin eka en tajunut mit luin luin varmana kolme kertaa enen ku tajusin et en pääse terapiaan tänään kuin sit olisin tarvinut aattelin siit et kyl mä täst selviin ei mikään voi kauheen pahast horjuttaa mun päivää enään. Voikuin olisin tietynyt tolloin kuin väärässä olin tolloin. Seura aika siis vast torstain viikonpääst

Parituntuu suunilleen tost mamma keksiii sen että eikö mun pitäis olla koulussa sanoin sille et keskeytin tän jakson jost se ei tykännyt väitti et mul  on asenne vamma ja et oon vaan laiska joka ei osaa opiskella. ym kyllä hän se veti mun rakkaat ystävätkin kuinka ne on kovalla  työllä ja ahertanut et päässet lukion läpi. Eikä luovuttanut ekan vastoin käymisen jälkeen n iin kuin mä kuulemä teen. Tota juttu jonkun aikaa sit mamma keksi syys sanoo muo valehtelijaksi ym tää ton koulu jutun jälkeen. Aattelin tässä vaiheessa et päivä vois jo loppuu, eihän se tietenkään lopu ku kello oli noin 13.

Mamman lähdettyä töihin jäin sänkyyn makaa missä olin ollut koko päivän. Seuraava päivän rumattamis oli jo ovella kuin kaveri alkoi puhuu kuin se haluu tappaa ittensä eikä sil oo ystäviä ja kuin sen kallonkutistaja ei ymmärrä sit ym. Parhaani mukaan siin yritin kääntää sen päätä tai sin onnistuukin. Toi kaveri ei oikein tajuu mikä anoreksia on sen mukaan kaikki on kunnossa ku syön ja paino on normaali painoinen. Noin muts tuntuu et aikamoni jolle ANOREKSIA on vieras aattelee.

Ton jälkene loppu iltamenikin sit mukavasti ku tein elämäni ensimmäisen kerran makaroonilaatikkoa. Okei jouduin keskustelee R:n kaa fb välityksellä koko ajan että se onnistu. Meinasin paastota koko päivän ei kyl ihan onnistunut tai ollenkaan sain hirveen ahmimis kohtauksen illalla. R ohkos jopa soittaa ambulanssin jos en lopeta syömist. Unilääke naamaan ja nukkuu.

Yö meni joten kuten näin painajaist anoreksia ihmisitä?!?! Perjantai aamununa heräsin ihan hirveeseen ahdistuksen tunteeseen joka menni kul ku juttelin fb hetken kaverille okei se kyl ehdotti jotain mist en tykänyttyt. Muuten päivä meni ihan okei oon jaksanut nousta sängyst siin 12 jälkeen siivosin mun huonet 1,5h sen jälkeen ollut koneel. Luulin et tää päivä olis ollut parempi ku eileinen mut ei.

Samaan aikaa kuin siivosin alkoi toinen kaveri puhuu kuolemast mulle kuin se haluis tappaa ittensä et se ei jaksa. Sit parhaani mukaan tukee sit samal kuin tiiän et ite pisteessä mis oon, onnex mä tiiän et jaksan ku nyt ei oo koulua. Mut tät ku aloin kirjoitaa aatelin et kaikki loppuis tohon ei olin vääräs viimeinen joka tuli tät kirjoitaessa sai mun miettii oikest millasessa sopas mäkin oon kavereiden ja sukulaisten kaa.

Mun eno soitti ja silläku on mun isoäidin kaa riitä niin mit tehä varmistus soitto mulle että mamam ei pidä syttäri juhlia johon mun isoäiti on tulos. Siis oikest mä en tykkää sit et noi 2 on riidoissa mun syttärit meni pilalle niiden täkii tavallan joulut ym kaikki menee viime joulu oli hyvä esimerkki siit. Must tää ei oo kiva aku oon noiden riitojen siais kärsiä kuin myös mun kummityttö joka ei muista meidän yhteist isoäitiä joka on must aika kauheet.

Kiitos jos jaksoit oikesti lukee koko pitkän kirjoituksen alusta tänne asti! <3

Runoutta ja muut

Täää oli jo päiväl laitoin olkoon tää uuden alun eka visti ja samal vanhan vika viesti:
Tänään äikän tunnilla kirjoittama runoni:
" Lumienkeli valkoisessa mekossa, punaisen värin saanut mekkovalkoinen. Lumienkeli on patkalla kotiin kylmissään. Lumessa on enkelin kuva mutta missä lumienkeli on? Poissa on tyttö tuo jälkeen jäi vaan enkelin kuvajainen."
Muut mul kuu ihan okei paljon tapahtunut mut en jaksa kirjottaa, ku väsyttää. Nytki lintsaan matskun tunnilt.
Voi olla et viikon loppuna en paljoo kirjota ku kaikkee muut ja nään kesäkuun jälkeen ekan kerran kummityttöni :)
Mut siis hengis oon vaik koulu vie voimii paljon. Huonompaan vaan meni iltaa kohden.

Tänä yönä taivaaseen

"Tänä yönä taivaaseen toinen meistä pakenee, toinen tänne jää taistelemaan"
Noi sanat pyörii mun päässä koko ajan aamust alkaen  heräsin taas painajaisest jos oli oma ruumis metalli pyödällä.
Mit mulle kuuluu mun sisällä on möykky joka ei liiku mihinkään en saa sit sanoiksi en mitenkään purettua se puristaa keuhkoi ja sattuu vatsaan.
Mut muuten okei kunnossa syönyt ahmien eli täin mut aamuisin noin 400g alempana ain edellis päiväst..

Eikö tää koskana lopu?

Mix kaikki kaatuu kerralla?
Mix kaikki ikävä sattuu samaan aikaan?

 Noita lauseita tääl mietitään sen jälkeen kun kuulin et rakas

isoäitini on sairaals. Asma pahentunut niin et pysyy hengissä

vaan jonkun lääkkeen avulla joka voi katkasta verisuonet 

nilkoista. Eikä tietoa et selviikö se enään pitkään.

Ihminen jot ilman en tuu pärjään selvittää äidin ja mun  väliset riidat.
On mulle se aikuinen kehen luotan 90%oli asia mikä tahansa.
Se jonka luokse oon karannut ku en jaksanut olla kotona.
Se joka sanoi et ollaan ikuiseti yhessä.
Se joka katsoi ain niin lempeesti oli kysy mist tahansa
Se joka ei menettänyt toivo mun kaa  vaik en oo ollut mailman paras lapsenlapsi ain.
Se joka kannusti yrittä saada mut ain syömään, teki ruokia mit halusin.

Se jolle huusin ku yriti lihottaa ja piilotti vaa`an ku oon siel.
Se jota ilman en haluu elää.
Se jota jään kaipaa jos kuolee.
Se jota vihasin välillä vaikka yriti ain paras mulle.

Mun rakas isoäiti jot ilman en tuu oikesti pärjää
täs kamalas maailmas. Jonka kuolema pelottaa,
ku en oo ees osanut aatella tollast.

Anteeksi!

Mä tiiän et must on kestämist tiuskin, suutun, ehk välillä itsekäs, välillä määräileva ja välillä itkesäs mut pohjiltani mä oon se sam ihminin mik ain oon ollut se herkkä joka ei koskaan oo sanut puhu tunteistaan ku olis pitänyt puhu. Välillä mä mietin mikä muut muutti tälläsex ku nyt oon ja mihin hävis se iloinne ja elämä halunun lapsi joka nauroi ja nautti kaikest harrasti teki asioit. Mut ystävät en on ain kylkenut mun viereil silloinkin ku en olis halunut et en on ollut mun veirel vaix ehk ollut pikasen kauvempana ku yleensä. Mus on kestämis mut onnex mun ymmäril on ystäviä jotka jaksaa ja ymmärtää muo varmaan enemmän ku osaan arvatakkaan. Vaik en ei ain tiiä miten mun kaa pitäis toimi silti ne ei lähe pois mun ymmärilt vaan on mun lähel.  Tiiän et että ole itsestään selvyys mut siltii tiiän et te ette jätä muo yxin vaik väil pelkään ist et jätätte mut joku päivä yxin ehk mun pitäis jo oppi ja luottaa siihen et meit  ei erota mikään.

 Jossain vaihees varmaan jokainen meist lähtee opiskee ja väli matkaa tulee mut silti luulen et yhteys pysyy läpi elämämme.
Terapeutti sanoi mulle viimex et mul on onni et mul on ymmäril ystäviä jotka on tukenut ja auttanut mut koska jos niit ei olis niin olisin mennyt jo aikasemmin ja huonompaan kuntoon ku nyt oon tai ollut koska en oo enään niin vaikea ku aloin kirjoitaa tät vaan tää kirjoittaminen ja ystävät on autanut muo tosi paljon.

Tiiän et mul on matkaa parantumisene paljon ja se tarkoitaa sit et käyn läpi mun elämän mikä on tuskaa avaan viel kerran mun elämän haavat joka on vaikeaa tuskallist koska en haluu ite muistaa kaikkia ain välillä en tulee vaan pienini muisti pätkinä joku tuoksu. laulu , paikka ja asia voi laukasta ne. Mut sit ku kaikki on käyty läpi haavat avattu ehk mä ist oon vapaa ja onnellinen. Kaiken ydin on se et luotan siihen kelle joudun puhu ja se ei oo helpoa ku muhun ei olla luotettu uskottu mun lapsuudessa jos oltais niin en olis nyt täs jamas mis oon.Pelkään eniten et siin vaihees ku oon kunnossa/parantunut niin sit mul ei oo enään yhtään ytstävää vaan kaikki on poissa ja oon yxin.

Ku aloin kirjoitaa tät mun piti kirjoitaa ihan muut asias koska muo ahisti joku asia ja mietin itteni satuttamis mut joo en muista enään mikä tai edes mihin se liityi.

vuosi 2012 sanois

Ensinäkin en oo koko vuot tät blogia kirjottanut mut haluun tehä jonkun näkösen tapahtumakalenterin viime vuodet! 

Tammikuu:
- Sain ihmisen jolle oli puhua oli asi mikä tahansa(sama joka suuttu mulle nyt uuten vuon)
- Sovin riidan mun yhen parhaan kaverinkaa noin 6kk riitää(se otti mun exän)
-Kerroin kahelle mun syömis häiriöst((tai tavalaan en huomas)sairastanut vuoden)
-Mutsi alkoi epäöil mun syömist(ei olis tarvinnut)
- Metin ihmisen joka on kuunellut muo(se ei vaan jaksanut muo)
Helmikuu
-Lääkärille(vittu joo sehän oliki mun idea mutsi pakotti)
-Terapiaan tulus anoreksia nervoja(kuulun vähemsitoon jol on pelkästään toi)
-Osasto vaara(jos paino laskee alle 50kg)
-petin kaverilli antamani lupauxen viilinsin(se sai kuulla laittoin valit pois)

Maaliskuu
-Kuolussa varmaan käynyt jotenkunet
(muuten kuukaus ihan hämärää)
-Yhteishaku

Huthi- ja Tuokuu
-Käynyt koulu varmaan niinku oon jaksanut
-Koulu haastatteluja ja oman esittelyn tekimisiä
- Kuvis työt valmiix ja arvioitavax(terssi)
(yx kuvis työn osa on mun blogin ylä-kuva)

Kesäkuu
-Kesäloma
- Tereen paperit anoreksia nervosasta
-Kummitynön menetys((itkin 24h ton takia)3 kk ilman sit)
-Parhat kaverit lähtee kielimatkalle(jättää mut tänne)(yx neljät jäi)
- Yhteishaun tulokset enpäässyt minnekkään(vitutti)
Heinäkuu
-Täytin 18.v (en muista päivät mitään
-Tais mennä aika pitkälle siiderin & tupakan merkeis merkeis kunnes kaverit tuli suomeen takas
-Ekat överit(seuraavana aamuna kaverin kaa maalle lähtö)
-Kesätyö alkoi

Elokuu
-Lukio alkaa(mun unelma jostain 9v asti)(aikuis)
-Kavereiden kaa vietetään yhteis syttärit
-Viiltely (taas alkoi vasen ranne)
-Syömis hankaluus taas (pahempana ja nopeesti)

Syyys- ja Lokakuu
-Paino pudonnut muutamia kiloja(siis normi painost alipainoon)
-Viiltely jatkuu
-Eka koeviikko(1/3 läpi)
-Mutsi huolestuu mun verenpainees
Marra- ja Joulukuu- Viiltely muuttuu rannenauhoix(pahemmat jäljet mut häviää)
-Tokan jakson koeviikko(2/3 läpi mut 4 ja 5)
- Mutsi huomaa mun laihutus/syömis ongelmat
-Lääkärin käynti kokeet jois on oo viel käynyt
(sydänfilmi&verikokeet ja ehk luuydin)

Jotain mikä on joka kuus taustal ovat masennut ja itsemurha aatelu välil pahempaa ja välillä ei mut joo silti en valttänyt toistasex laitokset. Oon tyytyväinen itestäni et tää vuos oli kaiken puolin onnistunut.
-