Anteeksi!

Mä tiiän et must on kestämist tiuskin, suutun, ehk välillä itsekäs, välillä määräileva ja välillä itkesäs mut pohjiltani mä oon se sam ihminin mik ain oon ollut se herkkä joka ei koskaan oo sanut puhu tunteistaan ku olis pitänyt puhu. Välillä mä mietin mikä muut muutti tälläsex ku nyt oon ja mihin hävis se iloinne ja elämä halunun lapsi joka nauroi ja nautti kaikest harrasti teki asioit. Mut ystävät en on ain kylkenut mun viereil silloinkin ku en olis halunut et en on ollut mun veirel vaix ehk ollut pikasen kauvempana ku yleensä. Mus on kestämis mut onnex mun ymmäril on ystäviä jotka jaksaa ja ymmärtää muo varmaan enemmän ku osaan arvatakkaan. Vaik en ei ain tiiä miten mun kaa pitäis toimi silti ne ei lähe pois mun ymmärilt vaan on mun lähel.  Tiiän et että ole itsestään selvyys mut siltii tiiän et te ette jätä muo yxin vaik väil pelkään ist et jätätte mut joku päivä yxin ehk mun pitäis jo oppi ja luottaa siihen et meit  ei erota mikään.

 Jossain vaihees varmaan jokainen meist lähtee opiskee ja väli matkaa tulee mut silti luulen et yhteys pysyy läpi elämämme.
Terapeutti sanoi mulle viimex et mul on onni et mul on ymmäril ystäviä jotka on tukenut ja auttanut mut koska jos niit ei olis niin olisin mennyt jo aikasemmin ja huonompaan kuntoon ku nyt oon tai ollut koska en oo enään niin vaikea ku aloin kirjoitaa tät vaan tää kirjoittaminen ja ystävät on autanut muo tosi paljon.

Tiiän et mul on matkaa parantumisene paljon ja se tarkoitaa sit et käyn läpi mun elämän mikä on tuskaa avaan viel kerran mun elämän haavat joka on vaikeaa tuskallist koska en haluu ite muistaa kaikkia ain välillä en tulee vaan pienini muisti pätkinä joku tuoksu. laulu , paikka ja asia voi laukasta ne. Mut sit ku kaikki on käyty läpi haavat avattu ehk mä ist oon vapaa ja onnellinen. Kaiken ydin on se et luotan siihen kelle joudun puhu ja se ei oo helpoa ku muhun ei olla luotettu uskottu mun lapsuudessa jos oltais niin en olis nyt täs jamas mis oon.Pelkään eniten et siin vaihees ku oon kunnossa/parantunut niin sit mul ei oo enään yhtään ytstävää vaan kaikki on poissa ja oon yxin.

Ku aloin kirjoitaa tät mun piti kirjoitaa ihan muut asias koska muo ahisti joku asia ja mietin itteni satuttamis mut joo en muista enään mikä tai edes mihin se liityi.