Mitä miulle kuuluu?
Siinä on kysymys johon on tosi vaikea vasta, vaikka sen pitäis olla niin helppo vasta. Jos joku kysyin miult mitä kuuluu? Vastasin ihan hyvää, se on todella kaukana totuudesta.
Tää kevät on ollut yksi elämäni rankimmista, ihan vaan sen takia ku olen joutunut pohtimaan mietimään asioita joita valttämät en haluis. Ennen kaikkea joutunut itteni kaa taistelee että en luis sh kierteeseen uudelleen jonne kuiteski nyt näyttää että olen vajoamas. Olen joutunut selviämään hyvin pitkälle aikesta yksin R:llä ollut omat kiireet jotka vaikuttaneet siihen että se ei pystynyt autaa miuta, enkä kyllä aina pyytänytkään ku olis pitänyt apua siltä. Olen saanut myös olla yhest ihmisestä koko kevään huolissaani.


Tänä kevään olen joutunut miettii menneisyyteni uudelleen halusin vastauksia menneisyydestäni, joita en saanut sain vaan lisää ja lisää kysymyksiä ilman vastausta ollenkaan. Oon huutanut oon pelännyt oon ottanut isoja askeleitani elämässä, rikkonut rajojani ennen kaikkea tehnyt päätöksen mist moni ei tuu tykkää jos onnistuu. 1,5 viikoa sit tiedän lähdenkö turkuun opiskelee alaa joka on miul se oikea ala. Pitäis varmaan pyytää R:ltä apu syömisen korjaantumiseen, mutta en haluasi rehdä sitäkään, haluasin selvitä täst iha ite mut eipä taida onnata. Tää kevät on ollut tosi rankka olen itkenyt varmaan enemmän ku koskaan samalla ulos päin näyttävän voivani paremmin ku koskaan.