tiistai 9. kesäkuuta 2015

Oon kuulut monesti...

Olen kuulut monest et mulle on sanottu, että olen vahva ja en kyl elämäästäsi olis selvinnyt nii Munko sitten täytyy selvitä omasta elämäst sellasen ku se on? Kyllä mun on pakko ei ole muut keinoa, ihan vapaast voisin ostaa uuden ja tasanoinoisemman ennen kaikkea ilman kaikkea kauheit muistojani olevan elämän. Eihän elämiä voi ostaa tai jos voi nii olen valmis ostaa uuden elämän hetin.

Muistojen pyöremyrsky pyörii mielessäni alitajuntasesti välillä se heitää jonkun muston päähäni, halusin lakkautta tän pyöremyrsyn mutat enpäs osaa, ihminen joka osaa eipä suvaitse kertoa miulle. Joten sana olla iltasin/yösin ahdistuneempi kuin koskaan, pyöri sängyssä kunnes meen parvekkeelle istuu ja rauhottuu, parvekkelekin meen vain sitten ku olen hiestä märkänä pyörinyt monta tuntiia sängyssä, keuhkoissa tuntuu siltä että ilma ei kulje ja rintaa puristaa ahdistus. Haluun tän myrsykyn loppuvan mutta tuskin saan, joudun käymään kaiken mitä vittu ali tajunta halua mulle heitää. Unissa käyn miten sne sanois joitan pelkoja kouluaikaa lastekoti aika asekoitettuna toisiinsa tuloksena on lyhyet ui unet heräämisiä, jippii! Eihan muutenkaan väsyttäis eihän huono syöminen väsytä yhtään. Huono syöminen yhdistettynä muistojen myöremysrsyyn voin vannoa että eipä ole hyvä yhdistelmä, voimat ihan lpussa niin henkisesti ku fyysiseti silti en aijo luovutta kummastakaan. Mä olen tottunut kestää viakka mitä kestän tänkin, eikä tilanteeni ole niin paha kuin 2vuotta sitetn lähellekkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit on tervetulleit piristää mun synkkiä päiviä.
Kommentin valvonta käytös!