Mul on käsittömän ikava mun pikkuveljeä, näin sen silloin ku olin hekemas tavaroit isält mut silloinki se oli vaan sit et se pyöri jalais ja mun äitipuoli oli vaan koko ajan et varo häntä etttei pikkuveljelle satui mitään ja en saanut koskaa sit vaik se kuinka olis halunut ei sitä sanonnu mulle suoraan mut kylsen huomas et jos se tuli mun lähelle niin se käskettiin pois muka et mul olis ollut muutakin tekemistä ku halata ottaa syliin hänet. Kyl mä olisin yhän hyvin voinut pitää sit hetken sylissä ei se olis ollut keltään pois ainakana must ku se kuitenkin muisti mut ku se hymyili ku se näki mut.
Viimek oon leikinyt ton pikkasen kaa uutenavuonna siit on pitkä aika mut tiesin et isän ja mun välit tuletuu mut en haluuis et täs kärsis yksikään vieton ja nyt täs kärsii pikkunnen joka täyttää tänään 2.v . Mix ton pikasen täytyy elää ilman isosikoaan jonka se kuitenkin en muistaa mut silti ei voi tunneta koskaan sit kunnolla?
Mit mä tein väärin et näin kävi? Mun syyhän tää on tavallan mä lähin sielt isän ja mun riidan jälkeen mut isä käski hakea tavarat pois sielt eli en voi syyttää itteäni kokonaan vaik mä lähin sielt mut en oo koskaan kuulunut sinne kyl täysin. Mut mix en vois pitää yhteyttä mun pikkuveljeen kait on olemas joku laki pykä tai jotain mit me saatis pitää yhtyttä? Tää on hirveetä ku tietää et jossian on pikkuveli jot et nää tai kuule edes sen kuulumisia enään ikinä tai sit joskus ku se tulee ite mun oven taakse jos tulee.
Mä haluun tän tuskan pois mä en kestä tätä tuskaa mit ikävä tuottaa voi ku vaan vois tappaa itteni ikävään sen halusin just tehä tänään mun pikkuveljen takia mut tiiät et jos tekisin niin ku haluaisin niin tänne jäis moni kaipaa muo myös varmaan se kenen takia olisin tehnyt itsarin mut se liikkuu mun mielessä oikesti nyt tosi. Kaikki olis helpommin jos vaan voisin unohtaa ton pikkusen ikuisesti mut se ei onnistu ollenkaan.
Tänään mietin pitkään päiväl sitä ku sain tiedon et pääsen muuttaa lastenkodista kotiin mutsin luokse takas, mitä tunteit se mussa on herattänyt ja miten reakoin siihen ym.Mä sain tiedon et mut kotietutetaan alku kevääst 2011 silloin oli vil luntamaas. Muistan varmaan ain sen kuinka yllättäin toi päätös tuli mulle mut tiesin sen verran et tos päätettäis mun tulevaisuudes mut en osa nut aatella et päätös olisis ollut toi mikä se oli.
Muistan aina sen kuinka lastenkodin työn tekiä ton palaverin jälkeen kysy mult et mitä sanotiin mä tiuskasin sille et kyl sun pitäis tietää oothan sä tääl töis, se oli ainoo hoitaja johon voin sanoa et luotin edes jonkun verran ja se kuunteli ain jos halus puhua ja se oli erin lainnen se välitti oikesti meist ketä siel asua muille oltiin vaan työ paitsi tälle yhelle.
Olin ton hoitajan eka oma hoidettettava siis se oli mun vastuu hoitaja. Sen kaa tein monta ikimuistoista retkeä ulkona ja kävelin koullun sen yö vourojen jälkeen ku se asui mun koulunlähel. Jos mun pitäis mietiä mitä kaipaan lasten kodista niin ainoastaan tätä hoitajaa kaipaan.
Mut takas tohon päivään ku sain tiedon et pääsen kotiin. Mä menin jonkun asteen shoikkiin ku kuulin ton päätöksen et pääsen kotiin,en olis uskonut et pääsisin kotiin sit ei voi sanoil kuvata mil tuntuu et tietää pääsevänsä 6 vuoden jälkeen muuttaa kotiin sinne mis kaikki ystävät ovat ja kaikki mitä mul oli ennen laitokseen joutumist. Ton palaverin jälkeen tein ton hoitajan kaa mist tykkäsin eniten pitkän kävelylenkin okei se muuttu jossain vaihees kyl lumisodax.
Mut tost päivät meni noin 6 kk ennen ku olin virallisesti kotona pysyvästi.
Ton päätöksen jälkene tai oikeastaan ennen sit alkoi mun himolaihutus mut toi kotiutus pahens sit mul oli 9 luokan kevät ja sit seikaiken lastenkodin isän ja mutsin väli.
Ehin asua lasten kodissa tasan 6 vuotta ja 6 kk siit ajast puhun tääl kyl välillä koska se on yli puolet mun elämäst mel kein tai vois sanoa melkein 3/4 siit ajast mitä mun ikään ihminen muistaa.
Ystävät on ollut tosi iso voima vara mulle et oon kestänyt ton kaiken + mun ensi rakkaus ilman toita en tiiä olisinko nyt kirjoitamas tätä tänä päivänä.
Jos mul ei olsi noin vuos sit ollut ystäviä ku pääsin kotiin voin sanoa et olisin viimeistään siin vaihees tappatunt itteni koska se olis ollut niin iso shokki kil se nytkin oli shokki mut ystävien ja kavereiden tuol oon siitkin päässyt yli.
Vittu tänään taas tosi hanka ollut syödä ruokaa oiketsi liian vaikeaa ei sin pitäis näin vaikeaa olla. Pitäis olla itsestään selvyys mut ei se sit mulle oo vaan, pakon omasta joudun pakattaa itteni siihen. Tänäänkin osa meni wc:stä alas mun pitäis aatella kyöhien maiden lapsia, joilla ei oo ruokaa jostka olis olleet tyytyväisiä mun ruuast mitä heitin pois. Mä en pysty aattelee noin ku pelkään lihomist vitun paljon liikaa se hallitsee mun elämää, mut en myöskään oo valmis tekemään asian eteen. En oo valmis hekemaan apua viel mun joskus viel haen apua ja parannun mut enne sit oon mikä olen. Ei mun ole pakko hakea apua, vaik mul on ongelma voin taistella illam apua kin anoreksiaa vastaan vaik se ei ihan koko ajan onnistu.
Onnistuu jonkun verra eli tarpeex mulle mun kavereista sanoi noin kuukaus sitten et "sun on ihan turha itkeä syömisongelmasta, jos et tee itse asialle mitään" voin sanoa et ton lauseen sain yli kuukaus sitten mut silti toi lause ei vielkään kokonaisuudessa oo mulle auvennut tiiän et se ei tarkoitanut pahaa tol lauseel vaik se msut tuntu. Mut luulen et toikin lause aukeaa mulle sit kun oon valmis parantuu, mut vast sitten.
Tänään ku olin menos kaupaa meinasin pyörtyä bussi pysäkil en tiiä mist se jouhu mut silti mul meinas oikesti mennä taju onnex olin menos kaverin kaa kauppan enkä ollut yksin mut silti toi kohtaukset on pelottavia ksoka tuntuu silt kupääs olis liikaa verta keho tarisee sit kuulumenee silleen oudosti sit sun tasapaino meinaa pettää sä tunnet sen tasapaino aistis et kaikki ei hyvin samoin pääs mut silti yrität pitää vään silmiä auki mut se onkin tosi vaikeaa kun tiiät et ei saa menettää tajua
Istuu ikkunalla hiukset auki odottaa Kampaisiko joku, pitelis kuin hopeaa
Näkee pihan yli, näkee läpi huoneiden Kulkee kulkueina muut vain läpi sydämen
Tyttö varttuu vahtimatta Tottuu tuntemaan Asioita joita pitäisi ollakkaan
Tyttö illan tulleen särkee kengän kärjellään Pihan lammikoiden pinnan jään
Valvoo pitkät tunnit jotka unettaa
Kantaa niiden huolet, joista ei oo jaksamaan
Kyllä vielää kestää, aina vielä vähäsen
Onhan taipumaton, kaikkein kaunein kukkanen
Tyttö varttuu vahtimatta
Tottuu tuntemaan
Asioita joita pitäisi ollakkaan
Tyttö illan tulleen särkee kengän kärjellään
Pihan lammikoiden pinnan jään
Katri Ylander biisi on tyttö
Mut laiton tän biisin nänne koska se kuvaa joka sanalla mun elämää.
Vällä on vaikea saada sanox miltä tuntuu silloin yleeen sä edin mukki kappaleen joka kuvaa mun tunteitä ja ajatuksia.
Siit sain ajatuksen et voisin välillä laitaa tännekin noit lauluja jos en saa kirjoitettu mit tunne aatelen ym.
Tä oon oli päivä jolloin en osanut tarttua mihinkään oikein. En tiiä mit mun pitäis aatella eilisestä, vaik mun perhe ei oo ehjä enään. Oon hyvä sanoo et se ei oo ehjä ei se oo ollut koko mun elämän aikana, mut oon sanonut sitä ehjäksi ku on ollut 2 perhettä. Nyt mul on enään yx ja mun perhe on rikki. Mitä mun pitäis tuntea surua, vihaa,pettymystä vai iloa niin ku mutsi tuntuu tuntevan täst kaikesta. Mutsilla ja faijan välit ei koskaan nioiden eron jälkeen oo ollut hyvät mut viime vuosina ne toimi tosi hyvin yhessä ku pääsin lastenkodista poiskin. Sit isän ja mun välit meni miten meni, mut en tajua mix mutsi on tyytyväinen täs kaikesta. Mä en vaan osaa tuntea mitään en yhtään mitään en oo edes saanut yhtään kyyneltä vaik tiiän et mul jäi 2 sisarsuta joita tuskin tuu koskaan näkee ku ne on pikaksia enään.
Mutsin uus sai ihanan riidan aikaan meijän perheessä. Ku joutu turhaan lähtee heittää meit mutsin kaa hammaspäivystykseen joka oli mennyt kii ku päästiin sinni se oli sit mun syy jos mulle oltiin puhelimessa sanottu et se on auki 22.30 mut se oliki ollut vaan 21. Sit mutsin uus oli vaan sit mielt et se oli mun syy et se ei pääsyt yhtenä maanantaina saunaa koska joutu kuska meijät mutsin kaa päivystykseen.
Mut autos matkalla kotiin tuli ihana iso riitää ja syy tostakin oli mun vaik en tietääkseni ollut tehnyt mitään väärään. Mut siin täs talossa paras tapa saada asiansa kuuluu on pitää puhelakkoa oikesti tai oon ollut nyt kait melkein tunnin hiljaa mut mutsi ja sen uus melkeen hyppii mun kaa seinille pari päivää viel saavarman jotain aikasek. Kytl mä vastaa jos kysymys on tärkeä muuten oon hiljaa.
