syömisongelma

Vittu tänään taas tosi hanka ollut syödä ruokaa oiketsi liian vaikeaa ei sin pitäis näin vaikeaa olla. Pitäis olla itsestään selvyys mut ei se sit mulle oo vaan, pakon omasta joudun pakattaa itteni siihen. Tänäänkin osa meni wc:stä alas mun pitäis aatella kyöhien maiden lapsia, joilla ei oo ruokaa jostka olis olleet tyytyväisiä mun ruuast mitä heitin pois. Mä en pysty aattelee noin ku pelkään lihomist vitun paljon liikaa se hallitsee mun elämää, mut en myöskään oo valmis tekemään asian eteen. En oo valmis hekemaan apua viel mun joskus viel haen apua ja parannun mut enne sit oon mikä olen. Ei mun ole pakko hakea apua, vaik mul on ongelma voin taistella illam apua kin anoreksiaa vastaan vaik se ei ihan koko ajan onnistu.
Onnistuu jonkun verra eli tarpeex mulle  mun kavereista sanoi noin kuukaus sitten et "sun on ihan turha itkeä syömisongelmasta, jos et tee itse asialle mitään" voin sanoa et ton lauseen sain yli kuukaus sitten mut silti toi lause ei vielkään kokonaisuudessa oo mulle auvennut tiiän et se ei tarkoitanut pahaa tol lauseel vaik se msut tuntu. Mut luulen et toikin lause aukeaa mulle sit kun oon valmis parantuu, mut vast sitten.

Tänään ku olin menos kaupaa meinasin pyörtyä bussi pysäkil en tiiä mist se jouhu mut silti mul meinas oikesti mennä taju onnex olin menos kaverin kaa kauppan enkä ollut yksin mut silti toi kohtaukset on pelottavia ksoka tuntuu silt kupääs olis liikaa verta keho tarisee sit kuulumenee silleen oudosti sit sun tasapaino meinaa pettää sä tunnet sen tasapaino aistis et kaikki ei hyvin samoin pääs mut silti yrität pitää vään silmiä auki mut se onkin tosi vaikeaa kun tiiät et ei saa menettää tajua