Hyvää syntymä päivää pikkuveli!

Mul on käsittömän ikava mun pikkuveljeä, näin sen silloin ku olin hekemas tavaroit isält mut silloinki se oli vaan sit et se pyöri jalais ja  mun äitipuoli oli vaan koko ajan et varo häntä etttei pikkuveljelle satui mitään ja en saanut koskaa sit vaik se kuinka olis halunut ei sitä sanonnu mulle suoraan mut kylsen huomas et jos se tuli mun lähelle niin se käskettiin pois muka et mul olis ollut muutakin tekemistä ku halata ottaa syliin hänet. Kyl mä olisin yhän hyvin voinut pitää sit hetken sylissä ei se olis ollut keltään pois ainakana must ku se kuitenkin muisti mut ku se hymyili ku se näki mut.

Viimek oon leikinyt ton pikkasen kaa uutenavuonna siit on pitkä aika mut tiesin et isän ja mun välit tuletuu mut en haluuis et täs kärsis yksikään vieton ja nyt täs kärsii pikkunnen joka täyttää tänään 2.v . Mix ton pikasen täytyy elää ilman isosikoaan jonka se kuitenkin en muistaa mut silti ei voi tunneta koskaan sit kunnolla?

Mit mä tein väärin et näin kävi? Mun syyhän tää on tavallan mä lähin sielt isän ja mun riidan jälkeen mut isä käski hakea tavarat pois sielt eli en voi syyttää itteäni kokonaan vaik mä lähin sielt mut en oo koskaan kuulunut sinne kyl täysin. Mut mix en vois pitää yhteyttä mun pikkuveljeen kait on olemas joku laki pykä tai jotain mit me saatis pitää yhtyttä? Tää on hirveetä ku tietää et jossian on pikkuveli jot et nää tai kuule edes sen kuulumisia enään ikinä tai sit joskus ku se tulee ite mun oven taakse jos tulee.


Mä haluun tän tuskan pois mä en kestä tätä tuskaa mit ikävä tuottaa voi ku vaan vois tappaa itteni ikävään sen halusin just tehä tänään mun pikkuveljen takia mut tiiät et jos tekisin niin ku haluaisin niin tänne jäis moni kaipaa muo myös varmaan se kenen takia olisin tehnyt itsarin mut se liikkuu mun mielessä oikesti nyt tosi. Kaikki olis helpommin jos vaan voisin unohtaa ton pikkusen ikuisesti mut se ei onnistu ollenkaan.