Lastenkodista pois pääsy päätös

Tänään mietin pitkään päiväl sitä ku sain tiedon et pääsen muuttaa lastenkodista kotiin mutsin luokse takas, mitä tunteit se mussa on herattänyt ja miten reakoin siihen ym.Mä sain tiedon et mut kotietutetaan alku kevääst 2011 silloin oli vil luntamaas. Muistan varmaan ain sen kuinka yllättäin toi päätös tuli mulle mut tiesin sen verran et tos päätettäis mun tulevaisuudes mut en osa nut aatella et päätös olisis ollut toi mikä se oli.

Muistan aina sen kuinka lastenkodin työn tekiä ton palaverin jälkeen kysy mult et mitä sanotiin mä tiuskasin sille et kyl sun pitäis tietää oothan sä tääl töis, se oli ainoo hoitaja johon voin sanoa et luotin edes jonkun verran ja se kuunteli ain jos halus puhua ja se oli erin lainnen se välitti oikesti meist ketä siel asua muille oltiin vaan työ paitsi tälle yhelle.

Olin ton hoitajan eka oma hoidettettava siis se oli mun vastuu hoitaja. Sen kaa tein monta ikimuistoista retkeä ulkona ja kävelin koullun sen yö vourojen jälkeen ku se asui mun koulunlähel. Jos mun pitäis mietiä mitä kaipaan lasten kodista niin ainoastaan tätä hoitajaa kaipaan.

Mut takas tohon päivään ku sain tiedon et pääsen kotiin. Mä menin jonkun asteen shoikkiin ku kuulin ton päätöksen et pääsen kotiin,en olis uskonut et pääsisin kotiin sit ei voi sanoil kuvata mil tuntuu et tietää pääsevänsä 6 vuoden jälkeen muuttaa kotiin sinne mis kaikki ystävät ovat ja kaikki mitä mul oli ennen laitokseen joutumist. Ton palaverin jälkeen tein ton hoitajan kaa mist tykkäsin eniten pitkän kävelylenkin okei se muuttu jossain vaihees kyl lumisodax.
Mut tost päivät meni noin 6 kk ennen ku olin virallisesti kotona pysyvästi. 

Ton päätöksen jälkene tai oikeastaan ennen sit alkoi mun himolaihutus mut toi kotiutus pahens sit mul oli 9 luokan kevät ja sit seikaiken lastenkodin isän ja mutsin väli.

Ehin asua lasten kodissa tasan 6 vuotta ja 6 kk siit ajast puhun tääl kyl välillä koska se on yli puolet mun elämäst mel kein tai vois sanoa melkein 3/4 siit ajast mitä mun ikään ihminen muistaa.
Ystävät on ollut tosi iso voima vara mulle et oon kestänyt ton kaiken + mun ensi rakkaus ilman toita en tiiä olisinko nyt kirjoitamas tätä tänä päivänä.
Jos mul ei olsi noin vuos sit ollut ystäviä ku pääsin kotiin voin sanoa et olisin viimeistään siin vaihees tappatunt itteni koska se olis ollut niin iso shokki kil se nytkin oli shokki mut ystävien ja kavereiden tuol oon siitkin päässyt yli.